Metsänhoidon suositukset

Suometsien hoito

Lataa pdf
Työopas: Metsänhoidon suositukset suometsien hoitoon

Suometsien hoidon työopas on monipuolinen ja käytännönläheinen teos suometsätalouteen. Ojitetuissa suometsissä on runsaasti käyttämätöntä kasvu- ja hakkuupotentiaalia. Metsätalouden vastuullinen harjoittaminen soilla edellyttää kuitenkin erityisosaamista vesi- ja ravinnetalouden järjestelyissä ja puunkorjuussa.

Oppaan keskeistä sisältöä ovat

  • Puunkorjuun toteutus
  • Suometsän hoitohankkeen toteutus
  • Suometsien hoidon erityispiirteiden huomioon ottaminen
  • Vähätuottoisten soiden käsittely – ratkaisut erilaisilla soilla
  • Metsänkasvatus soilla (tasa- ja eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus)
  • Vesi- ja ravinnetalouden järjestely (kunnostusojitus ja lannoitus).

Työopas on tarkoitettu kaikille suometsien hoidon ja käytön parissa toimiville metsänomistajille ja metsäalan ammattilaisille.

Vanhatalo, K., Väisänen, P., Joensuu, S., Sved, J., Koistinen, A. & Äijälä, O. (toim.) 2015. Metsänhoidon suositukset suometsien hoitoon, työopas. Tapion julkaisuja.

Saatavilla myös painettuna kirjana: Metsänhoidon suositukset – SUOMETSIEN HOITO, työopas.

Kysy lisää asiantuntijalta:

"Suometsien hoito on vesi- ja ravinnetalouden hallintaa. "

- Samuli Joensuu, Tapio

Kirja-arvio

Suometsätieteen emeritusprofessori Juhani Päivänen arvioi Suoseuran lehdessä suometsien hoidon suosituksia käyden kirjan perusteellisesti läpi luku luvulta.  Loppusanat: ”Suometsissä laajasti ymmärretty metsänhoito – vesi- ja ravinnetalouden järjestelyt mukaanluettuina – sekä puusadon korjuu ovat haastavampia kuin kangasmaiden metsissä. Mikäli kuitenkin suometsissä kuljetaan oppaan viitoittamaa tietä, voimme luottavaisina odottaa, että itsenäisyyden aikana tehtyjen metsänparannusten aikaansaama metsien kasvun lisääntyminen tulee täysimääräisesti hyödynnetyksi.”

Lue arvio kokonaisuudessaan: Käypä hoito -suositus suometsille, SUO Nro 67 (3-4), 2016 (pdf)


Puuta turvemailta kannattavasti ja vesistöjä varoen

Kustannustehokas puuntuottaminen suometsässä ja onnistunut puunkorjuu varsinkin sulan maan aikaan edellyttää  hyvää osaamista.

Metsätalouden harjoittaminen soilla poikkeaa kivennäismaista. Tämä näkyy erityisesti puunkorjuun toteutuksessa ja vesi- ja ravinnetalouden järjestelyssä. Toimivat, kustannustehokkaat ja vastuulliset ratkaisut ovat kannattavan ja kestävän metsänkasvatuksen ehdoton edellytys.

Metsänkasvatus soilla poikkeaa kivennäismaista

Soilla puiden kasvua rajoittaa yleisesti liiallinen veden määrä, mutta myös kivennäisravinteiden puutos on tavallista. Näiden syiden vuoksi investoinnit vesi- ja ravinnetalouden järjestelyyn ovat usein kannattavia. Valtaosa ojitetuista suometsistä on kannattavan puuntuotannon näkökulmasta tarpeen harventaa ja tarvittaessa kunnostusojittaa 20–40 vuoden kuluttua ensimmäisen ojituksen jälkeen. Noin neljäsosalla ojitetuista suometsistä voi lannoituksella lisätä kannattavasti puuston kasvua ja elinvoimaisuutta.

Ojitetuissa suometsissä toimittaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota toimenpiteiden aiheuttamiin vesistövaikutuksiin. Kiintoaineiden ja ravinteiden kulkeutumista vesiin on estettävä kullakin kohteella parhaiten toimivin keinoin. Vesiensuojelusta huolehtiminen on välttämätön osa kunnostusojitusta, puunkorjuuta ja lannoitusta. Kytkemällä nämä työvaiheet suunnitellusti toisiinsa voidaan ehkäistä toimenpiteistä aiheutuvia ympäristöhaittoja.

Suometsät vaikuttavat hiilitaseensa kautta myös ilmastoon. Ojitetulla suolla hyvin puuta kasvava puusto sitoo hiilidioksidia, jota toisaalta vapautuu turvekerroksen kuivuessa ja hajotessa ojituksen seurauksena.

Puunkorjuun kannalta suometsät ovat tavallista vaativampia ennen kaikkea maaperän heikon kantavuuden vuoksi. Ojitetuille suometsille on tyypillistä kivennäismaita pienempi puutavaran hehtaarikertymä (m3/ha). Ojituksen jälkeiselle ensimmäiselle puusukupolvelle on myös leimallista runkojen pieni koko etenkin ensiharvennusvaiheessa ja puuston ryhmittäisyys.

Pienten metsätilojen muodostamilla suokokonaisuuksilla toimenpiteet on kannattavinta toteuttaa useamman tilan yhteishankkeina. Metsänhoito ja puunkorjuu ovat kustannustehokkaampaa, jos samaan hankkeeseen yhdistää useamman tilan suometsien hakkuu- ja metsänhoitotarpeet. Näin toimien on helpointa huolehtia myös ympäristövastuista.

Määrittelyjä

Suo (turvemaa) on kasvitieteellisen määrityksen mukaan kasvupaikka, jolla on suokasvien vallitsema turvetta kerryttävä kasviyhdyskunta. Metsälain asetuksessa turvemaiksi tulkitaan geologisen määrityksen mukaisesti suot, joissa kivennäismaa on vähintään 30 cm:n syvyydellä. Suo voi olla ojitettu tai ojittamaton.

Suot jaetaan kolmeen päätyyppiryhmään: korvet, rämeet ja avosuot

– Avosuot jaetaan nevoihin ja lettoihin.

– Korvet ja rämeet jaetaan aitoihin puustoisiin suotyyppeihin sekä sekatyyppeihin eli aidon puustoisen tyypin ja avosuon yhdistelmiin.

Tarkennukset:

– Ojitetut suot jaetaan ojituksen vaikutuksen perusteella ojikoihin, muuttumiin ja turvekankaisiin.

Ohutturpeinen suo on kasvupaikka, jossa turvekerroksen paksuus on alle 30 cm. Metsälain mukaisesti nämä kohteet luetaan kivennäismaihin.

– Kalle Vanhatalo & Pentti Väisänen